Museotoimi

Karvian museotoimen tavoitteena on säilyttää karvialaista kotiseutuperinnettä ylläpitämällä kotiseutumuseota
ja ulkomuseoaluetta. Kotiseutuarkistoa täydennetään tarvittaessa kunnantalon alakerrassa. Tuhoutumassa oleville
esineille ostetaan konservointipalveluja määrärahojen puitteissa.
Museotoimella ei ole asianmukaisia säilytystiloja kuntalaisten lahjoittamille esineille.

Karvian kotiseutumuseo

Karvian kirkon vieressä seisoo lainamakasiini, joka toimii nykyään kotiseutumuseona. Kirkon tapulin viereen
rakennettiin hirsinen makasiini. Se toimi 1900-luvun alkuun saakka varastona viljalle, jota kerättiin vähäosaisille.
Varkaita vastaan rakennettiin jykevä katto ja kaksinkertaiset seinät.

Ajatus omasta museosta syntyi, kun lukuisat keräilijät kiertelivät Karviassa etsimässä vanhoja esineitä.
11.7.1956 päätettiin koulupiireittäin selvittää, mitä vanhoja esineitä pitäjässä oli jäljellä. Esineiden noutaminen
annettiin Eino Saaren tehtäväksi. Hän keräsi talven aikana Sulo Järvisen kanssa tämän kuorma-autolla esineet
makasiinin yläkertaan. Kerääjät tarkastivat talojen kokit eli ullakot. Tuolloin löytyi satoja esineitä, joiden arvosta
museoesineinä ei talon väellä ollut tietoa.

Makasiinin kolme laaria järjestettiin talkoovoimin näyttelytiloiksi, avajaisia vietettiin 21.7.1957.

Museon alakerrassa on vielä esillä puuastioita, tekstiiljeä, aseita ja suksia. Yläkerrassa voi tutustua vaikkapa kansanparantajien
taikakaluihin, nikkarin oksiin ja erilaisiin taloustavaroihin. Vanhojen rahojen kokoelma on siirretty Karvian kunnantalolle
parempiin säilytystilohin, jossa sitä voi käydä katsomassa ympäri vuoden.

Esineitä on yhteensä yli 1700. Esihistorialliset kivikautiset työkalut ovat kokoelman vanhimpia. Historiallisen ajan
esineistä varhaisimmat lienevät 1600 luvulta, jolloin alkoi syntyä pysyvää asutusta pitäjään.

  • Karvian museon esineluettelo 2007

Karvian kotiseutumuseo on avoinna sopimuksen mukaan, tiedustelut nuorisosihteeri Annukka Saarinen puh 044 7727 513.
Vapaa pääsy

Ulkomuseoalue

Ulkomuseoalue sijaitsee kirkon takana vanhalla toriplassilla. Alueelle on siirretty pappilan entinen kirkkotalli, savupirtti,
kaksiosainen aitta eli puorirati, paja, riihi, Lehtisen tupa ja kytökämppä.

Museoalueelle pääsee katselemaan vanhoja rakennuksia ilman aukioloaikoja.

Eino Saari

Tärkeä karvialainen kotiseutumies oli työnjohtaja Eino Sari (1896 – 1983), joka teki arvokasta perinteen tallentamistyötä
Karvian lisäksi myös muualla Satakunnassa ja Pohjanmaalla, jossa hän suoritti varsinaisen elämäntyönsä piirityönjohtajana.

Eino Saari oli viulupelimanni. Hän merkitsi muistiin lähes 600 kansansävelmää, joista laulusävelmiä on runsaat sata. Hän
julkaisi 129 soitinsävelmää sisältävän teoksen ”Pelimannien parhaat”.

Saari toimi museohankkeen puuhamiehenä 1950-luvulla. Mittava ja merkittävä vapaaehtoistyö huomioitiin: Hänelle myönnettiin
Antti Lizeniuksen mitali ja Kalevalaseuran Kekrinpäivän palkinto tieteen, taiteen ja kulttuuripolitiikan ansiosta sekä kansan-
perinteen taitamisesta ja tallentamisesta.

Suomen Pelimanniyhdistys muisti Eino Saarta oltermannin arvonimellä. Hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.
Kaustisten kansanmusiikkijuhlilla Saari sai Folk Music festival-mitalin.

Vanhuuden päivinään Eino Saari julkaisi kotiseutukirjan ”Entinen Karvia” vuonna 1977. Kirjan kustansi Karvian
kotiseutuyhdistys, joka myös myy kirjaa nykyään. Karvian kotiseutuyhdistys, linkki avautuu uuteen sivuun.

Kyrö-Skantz

Paikan värikäs historia ulottuu aina 1500-luvulle asti, kun marski Klaus Fleming saapui ratsumiestensä kanssa ja
alkoi rakentaa kuninkaan, Sigismundin, käskystä maalinnaketta vanhan kangastien, Kyrönkankaantien, varrelle.
Tie toimi kesäisin ainoana yhdysväylänä Suomen ja Pohjanmaan välillä. Suomella tarkoitettiin Varsinais-Suomea,
joka oli ruotsalaisten hallussa. Karviassa on tästä vieläkin muistuttavia paikannimiä: Suomijärvi, Suomikoski ja Suomilammi.

Linnoitus tehtiin pohjanmaan talonpoikia vastaan, sillä etelästä pelättiin heidän kansannousuaan. Kantissa, missä tie ylittää
joen, oli v. 1597 Flemingin rakennuttamat ampumahaudat ja kaksi tykkipatteria multavalleineen. Harva tietää, että Karvian
vaakunassa esiintyvä 5-kulmainn kuvio esittää tykkipatterin pohjakuviota.

Hallitus antoi 1630-luvulla majuri Yrjö Juhonpoika Svinhufvudin tehtäväksi perustaa varustus tälle paikalle, asumattomaan
erämaahan, nk. Hämeenmetsään, sotislaskarkureiden kiinniottoa varten. Ruotsalaiset tarvitsivat suomalaisia Saksaan taistelemaan
(30-vuotinen sota). Sodan päätyttyä Skantzi oli oletettavasti kylmillään. Vuonna 1656 sinne tuli Arvid Mikonpoika Timi joukkoineen.
Toiminta loppui v. 1660, jolloin Skantzi muutettiin kortteerimestarin hevostaloksi ja sotilaat poistuivat. Kun Suomen armeija
talvella 1808 vetäytyi pohjoiseen, ssen joukot ohittivat Karvian molemmilta puolilta, mutta kesällä venäläiset majailivat
Kyrö-Skantzissa. Heinäkuun alusa Skantzi oli tyhjillään venäläisistä, kun talonpojat yrittivät ryöstää venäläisen kuormausosaston,
joka kuljetti Vaasasta ryöstettyä tavaraa.

Kyrö-Skantz sijaitsee 8 km päässä Karvian keskustasta Honkajoen suuntaan. Alkuperäiset rakennukset ovat tuhoutuneet tulipalossa.
Paikalla on enää vain Mäki-Kantin aitta vuodelta 1769.

Karvian Kotiseutuyhdistys

Kotiseutuyhdistys vaalii kotiseutuperinnettä järjestämällä tapahtumia, tallentamalla aineistoa ja julkaisemalla kirjoja.
Vuosittain yhdistys nimeää Karvian kunniakansalaisen, Krupulaukun.

Yhdistys on julkaissut mm. seuraavat kirjat: Ryssäkesä, Eino Saari: Entinen Karvia, Uusi Koto-Karvia kirjat I ja II, Aika aikaa kutaki,
Eino Saari: Pelimannien parhaat uudistettu painos, Orpopoikana Siperiassa ja muualla Neuvosto-Venäjällä, kirjoittanut Eino Puhilas,
teoksen on suomentanut Rauni Virtanen.